Minna Ruoranen, Anita Malinen, Anna-Mari Laulumaa, Päivi Meriranta & Pekka Mäntyselkä
Terveyskeskuslääkäreille, jotka toimivat myös kouluttajina, tehtiin viime vuonna kouluttajan työtä tukeva Ohjauksessa osaamista, oivallusta ja onnistumisen iloa -opas (Vainiomäki, Helin-Salmivaara, Holmberg-Marttila, Meriranta & Timonen, 2013). Samaan aikaan kouluttajalääkäreille on tarjottu pedagogista koulutusta varsinkin yliopistojen yleislääketieteen yksiköiden kautta ympäri Suomea. Itä-Suomen yliopiston opetusterveyskeskuksille on järjestetty ohjauskoulutusta jo vuodesta 2004 alkaen. Uuden oppaan innoittamana perinteistä ohjauskoulutusta haluttiin kehittää ja luoda monipuolinen Onnistu ohjaajana -kouluttajakoulutus. Koulutusohjelman pilotointi ajoittuu vuosille 2013–2014. Tässä artikkelissa kouluttajakoulutuksen suunnittelijat ja vastuuhenkilöt kertovat koulutusohjelmasta ja sen toteutuksesta.
Terveyskeskukset ja muut koulutusyksiköt ovat Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan kanssa tehdyn koulutussopimuksen mukaan velvollisia järjestämään koulutettaville ohjausta ja nimeämään ohjaajan, jolla tulee olla riittävät valmiudet ja taidot ohjaajana olemiseen. Kouluttajalääkäri kouluttaa joko peruskoulutusvaiheessa tai erikoistumisvaiheessa olevia lääkäreitä oman työnsä ohella. Potilastyö terveydenhuollossa tarjoaa monipuolisen ja autenttisen oppimisympäristön. Kouluttajalääkärit kokevat usein, ettei kouluttamiseen ja ohjaamiseen ole työn ohessa riittävästi aikaa eikä osaamistakaan. Lääkärikoulutuksessa ei ole saatu taitoja ohjaamiseen eikä tietoja aikuisen oppimisprosessista. Pedagogiset taidot auttaisivat kuitenkin kouluttajalääkäreitä hyödyntämään arjen työssä syntyviä kokemuksia ja niiden tulkintoja oppimistilanteina.
Onnistu ohjaajana -kouluttajakoulutus perustuu andragogiselle perusopetukselle aikuisen oppijan elämänkokemuksesta elävänä oppikirjana (Lindeman, 1926/1989). Omakohtaiset kokemukset ja niiden tutkiminen nähdään merkityksellisinä. Niiden tarkastelun tueksi tarvitaan vertaisryhmää. Tällöin kouluttajan tehtävässä korostuu vertaistyöskentelyn tukeminen sekä koulutuksen rakenteista ja ajankäytöstä huolehtiminen. Tavoitteena on kouluttajalääkäreiden pedagogisen osaamisen vahvistaminen ja mielekkään työssäoppimisprosessin varmistaminen.
Terveyskeskus omaleimaisena oppimisympäristönä
Koulutusohjelman suunnittelussa otettiin huomioon terveyskeskusten omaleimaisuus oppimisympäristöinä. Erikoislääkärikoulutuksessa terveyskeskus ei ole tavanomainen koulumainen oppimisympäristö, koska sen perustehtävänä on potilaiden hoito ja koulutettavilla on itsenäisen työntekijän rooli. Terveyskeskusta ei voida pitää myöskään tavanomaisena työssä oppimisen kontekstina, koska työntekijällä on tutkintoon tähtäävän opiskelijan rooli ja opetusohjelmaan kirjatut oppimistavoitteet. Erikoistuvan lääkärin asema eroaa siis esimerkiksi ammatilliseen koulutukseen kuuluvasta harjoittelusta, jossa tutustutaan työelämään ilman itsenäisen ammatinharjoittajan statusta. Oppiminen työtä tekemällä sekä itsenäisesti että ohjatusti kietoutuvat toisiinsa lääkäreiden erikoistumiskoulutuksessa. Onnistu ohjaajana -koulutusohjelman tavoitteena on syventää kouluttajalääkäreiden ymmärrystä aikuisen oppimisen luonteesta (psykologinen ulottuvuus), työn tarjoamista oppimismahdollisuuksista (pedagoginen ulottuvuus), opettamiseen liittyvistä teknisistä ja menetelmällisistä mahdollisuuksista (tekninen ulottuvuus), lääketieteen profession ja terveydenhuollon ammatillisen yhteisön toimintatavoista (kulttuurinen ulottuvuus) ja resurssien, tilojen sekä teknologian asettamien mahdollisuuksien ja rajojen (käytännöllinen ulottuvuus) näkökulmasta (ks. Land & Hannafin, 2000).
Teorian ja käytännön vuoropuhelua vertaisryhmässä
Koulutusohjelma on rakennettu vastavuoroiseksi prosessiksi aikuisen kokemuksellisten ja työssä oppimisen teoreettisten jäsennysten ympärille (Kolb, 1984; Knowles, 1990; Malinen, 2000; Collin, 2005; Billett, 2004). Oppimisen ilmiötä käsitellään laaja-alaisesti eri teorioiden ja erityisesti omien kokemusten kautta. Koko ryhmän vertaistyöskentelyllä on tärkeä merkitys dialogisuuteen perustuvassa oppimisprosessissa ja kokemusten merkityksellistämisessä. Oppimistavoitteet määritellään prosessin alkuvaiheessa henkilökohtaisten kehittymissuunnitelmien avulla. Tavoitteenmäärittelyä ja oppimista tuetaan toiminnan havainnointiin ja osaamisen arviointiin liittyvillä tehtävillä. Pedagogisia taitoja kehitetään paitsi teoreettisen tiedon käsittelyn myös hyväksi todetun ohjaustoiminnan vahvistamisen, mallintamisen, sanoittamisen ja käsitteellistämisen kautta. Koulutus haastaa kouluttajalääkäreitä tutkimaan omaa ajatteluaan ja ymmärrystään oppimisesta, ohjauksesta, tiedonluonteesta ja lääkäriydestä. KUTEN KUVIO 1 HAVAINNOLLISTAA, koulutusohjelma koostuu kolmesta lähitapaamisesta puolentoista vuoden aikana ja lähitapaamisten välissä tehtävistä etätehtävistä. Siinä käytetään monipuolisesti osallistavia, toiminnallisia ja draamallisia menetelmiä (ks. Taulukko 1), jotka on havaittu hyödyllisiksi lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutusopinnoissa (Koponen, Pyörälä & Isotalus, 2010) ja joita toivotaan lisää erityisesti jo ammatissa toimiville lääkäreille (Pyörälä & Hietanen, 2011). Menetelmät tukevat oman ohjausajattelun työstämistä vertaisoppimisena ja rohkaisevat kokeilemaan erilaisia ohjausmenetelmiä omassa työssä.
Kuvio 1. Onnistu ohjaajana -koulutusohjelman rakenne ja prosessi
Taulukko 1. Koulutusohjelmassa käytetyt opetusmenetelmät
Palautetta lähitapaamisesta
Koulutusohjelmaan on osallistunut ohjaajina toimivia lääkäreitä Itä-Suomen yliopiston opetusterveyskeskuksista. Lääkärit ovat olleet pääosin naisia ja yleislääketieteen erikoislääkäreitä, jotka työskentelevät julkisella sektorilla terveyskeskuksissa. Kaikilla ei ollut aikaisempaa pedagogista koulutusta, mutta kaikilla lääkäreillä oli käytännön kokemusta ohjaustyöstä ja halu kehittyä kouluttajana. Iältään koulutettavat olivat 36–65-vuotiaita.
Koulutusohjelman toisen lähitapaamisen jälkeen osallistujilta (n=24) kerättiin palautetta sähköisellä kyselyllä. Palautekyselyyn vastasi 15 kouluttajalääkäriä (63%). Palaute lähitapaamisesta oli erittäin myönteistä: koulutus koettiin ajatuksia herättävänä ja virkistävänä. ”Voiko näin hauska olla hyödyllistä?” -kysymys kertoo siitä, että koulutuksessa on kosketettu tunteita, herätetty kysymyksiä ja tuotettu hämmennystä. Draamallisin menetelmin koulutuksessa on käsitelty vaikeitakin kasvuprosessiin ja sen tukemiseen liittyviä ilmiöitä. KUTEN KUVIOISSA 2 JA 3 NÄKYY, lähes kaikki palautetta antaneet kouluttajalääkärit ovat kokeneet käytetyt kokemuksellisen oppimisen ja vertaistyöskentelyn työtavat omaa oppivista edistäviksi ja hyödyllisiksi. Tämä tukee andragogista perusoletusta kokemuksesta aikuisen elävänä oppikirjana. Kouluttajalääkärit kokivat myös vuorovaikutteisen luento-opetuksen tärkeäksi.
Kuvio 2. Toisen lähitapaamisen ensimmäisen koulutuspäivän työtapojen arviointi (n = 15)
Kuvio 3. Toisen lähitapaamisen toisen koulutuspäivän työtapojen arviointi (n=14)
Onnistu ohjaajana -kouluttajakoulutus on suunniteltu yleislääketieteen kouluttajalääkäreille, mutta se on sovellettavissa myös muiden erikoisalojen kouluttajalääkäreille ja laajemminkin sosiaali- ja terveysalan henkilöstön ohjaustarpeisiin. Tarkempia tuloksia koulutuksesta ja sen tuottamasta oppimisprosessista raportoidaan pilottiprosessin päätyttyä. Suunniteltua koulutusohjelmaa on ollut antoisaa ja innostavaa toteuttaa moniammatillisena työryhmänä rohkeasti tilanteeseen heittäytyvän ryhmän ansiosta. Omaan ja toisten kokemukseen ja kokemusten käsittelyyn perustuva vertaisoppiminen näyttäisi toimivan hyvin. Jo kesken koulutusprosessin voidaan todeta, että kouluttajalääkärit kokevat omakohtaisten kokemusten tutkimisen ja vertaisoppimiseen perustuvan koulutuksen mielekkäänä.
Minna Ruoranen toimii koulutussuunnittelijana Koulutuspalvelut Ruorasessa. Anita Malinen toimii lehtorina Jyväskylän yliopistossa. Anna-Mari Laulumaa on vuorovaikutuskouluttaja Anna-Mari Laulumaa Oy:ssä. Päivi Meriranta toimii kliinisenä opettajana Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä ja Itä-Suomen yliopistossa. Pekka Mäntyselkä toimii yleislääketieteen professorina Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä ja Itä-Suomen yliopistossa.
LÄHTEET
Billett, S. (2004). Learning through work: Workplace participatory practices. Teoksessa H. Rainbird, A. Fuller & A. Munro (toim.), Workplace learning in context (s. 109–125). London: Routledge.
Collin, K. (2005). Experience and shared practice. Design engineers’ learning at work. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Knowles, M. (1990). The adult learner: A neglected species. 4. painos. Houston: Gulf Publishing Company.
Kolb, D. A. (1984). Experiential learning. Experience as a source of learning and development. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.
Koponen, J., Pyörälä, E. & Isotalus, P. (2010). Lääketieteen opiskelijoiden näkemyksiä työpajateatterista. Puhe ja Kieli, 30 (1), 21–40.
Land, S. M. & Hannafin, M. J. (2000). Student-centered learning environments. Teoksessa D. H. Jonassen & S. M. Land (toim.), Theoretical foundations of learning environments. Mahwah, NJ: Lawrence Erlbaum Associates.
Lindeman, E. (1926/1989). The meaning of adult education. Norman: University of Oklahoma.
Malinen, A. (2000). Towards the essense of adult experiential learning: A reading of the theories of Knowles, Kolb, Mezirow, Revans and Schön. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Pyörälä, E. & Hietanen, P. (2011). Vuorovaikutustaidot osana lääkärin ammatillista kehittymistä. Suomen lääkärilehti, 66 (6). Luettu 22.4.2014, http://www.promedico.fi/storage/julkaisut/vuorovaikutustaidot_osana_laakarin_ammatillista_kehittymista.pdf
Vainiomäki, P., Helin-Salmivaara, A., Holmberg-Marttila, D., Meriranta, P. & Timonen, M. (2013). Ohjauksessa osaamista, oivallusta ja onnistumisen iloa – Opas yleislääketieteen erikoistumiseen. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
