Matti Lappalainen & Markku Ihonen
“Peda-forumeiden Peda-forumin” ICED:n konferenssi kokosi kesäkuussa Tukholmaan noin 600 opettajaa ja opetuksen kehittäjää. Suomesta osallistujia oli noin 30. Innostuneessa ilmapiirissä korostui kiinnostus kollegojen työhön ja tutkimukseen eri puolilla maailmaa. ICED (International Consortium for Educational Development) on kansallisten opetuksen kehittämisverkostojen organisaatio. Se julkaisee International Journal for Academic Development (IJAD) -lehteä ja järjestää konferenssin joka toinen vuosi.
Pohjoismaisittain oli hienoa, että järjestäjät hyödynsivät runsaasti ”paikallisia” pohjoismaisia asiantuntijoita. Konferenssin ensimmäisenä keynote-esityksenä kuultiin professori Sari Lindblom-Ylänteen alustus ”Academic emotions of students and teachers”, joka herätti runsaasti mielenkiintoa ja keskustelua. Opiskelijat ja heidän oppimisensa ovat olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteina jo pitkään, mutta Lindblom-Ylänne on tutkimusryhmineen kiinnittänyt huomiota myös siihen, mitä tuntemuksia opettajilla on opetusta kohtaan.
Norjasta oli mukana korkeakoulutuksen ja sen muutoksen pitkän linjan tutkija professori Bjørn Stensaker. Hänen työnkuvansa on muuttunut perinteisestä akateemisesta tutkijasta kohti opetuksen kehittämistä. Stensaker hämmästeli konferenssin yhteisöllistä ilmapiiriä ja eetosta: ”You really give it away!” Tämä oli viittaus opetuksen kehittämisen elävän legendan, professori Graham Gibbsin alustukseen, jossa hän mm. luonnosteli tekstiä opetuksen kehittäjien puskuritarraksi: ”Educational developers give it away.” Stensakerin mukaan tällainen avoin keskinäinen jakaminen ei enää välttämättä kuulu muihin akateemisiin yhteisöihin.
Innostunut ilmapiiri olikin käsin kosketeltava. Osallistujat olivat kiinnostuneita toisistaan, toisten työstä ja sen haasteista, toisten tutkimuksesta ja erilaista tavoista toteuttaa korkeakoulutusta ja opetuksen kehittämistä eri puolilla maailmaa.
Kyynisyys, joka kokeneiden toimijoiden puheissa usein vilahtaa, jäi taka-alalle. Pelkkää hymistelyä ja selkään taputtelua ei konferenssi kuitenkaan ollut, vaan terveelle kriittisyydelle oli tilaa.
James Groccia (Auburn University), Virve Pekkarinen (Aalto-yliopisto) ja Laura Hirsto (HY) vaihtoivat kuulumisia risteilyllä.
Maija Lampinen (Aalto-yliopisto) ja Outi Kortekangas-Savolainen (TY) konferenssitauolla.
Tutkijakoulutuksen kehittäminen mielenkiinnon kohteena
Tutkijakoulutuksen kehittäminen on ollut hyvin esillä ICED-konferensseissa jo monta kertaa, niin nytkin. Esillä oli mm. ohjaajien koulutus. Yliopistopedagoginen koulutus on jo vakiinnuttanut asemansa. Nyt kiinnitetään yhä enemmän huomiota myös ohjaukseen ammatillisena toimintana. Tämä koskee ohjausta niin kandidaatti-, maisteri- kuin tohtoriopinnoissa: vaikka ohjauksessa eri tasoilla on eroja, on siinä myös paljon yhteistä. Samoilla kursseilla voikin käydä opettajia näistä kaikista vaiheista. Esiseminaarissa käytiin läpi mm. Århusin yliopiston ohjauksen kehittämistä. Siellä ohjauskurssit ovat edellytyksenä pääsylle ohjaajaksi tohtoriohjelmaan.
Århusin ohjaajakoulutuksen toteuttamistavat ja onnistumiset kuulostivat tutuilta yliopistopedagogiikkakursseilta: opiskelun keskiössä ovat autenttiset aineistot, kuten todelliset tutkimussuunnitelmat, kirjoitetut palautteet, vertaistuki ja -palaute sekä oman ohjauksen videointi (usein ohjaajalla on vääristynyt käsitys omasta ohjaustoiminnasta – parhaiten uskotaan, kun itse nähdään omaa toimintaa). Ohjaajakoulutus saa yleensä hyvät palautteet ja osallistujat suosittelevat sitä kollegoilleen.
Tiiviin kansainvälisen verkostoitumisen ohessa oli hyvä välillä hengähtää tutussa seurassa Tukholman kaupungintalon portailla: Kirsi Reiman (TTY) ja Markku Ihonen (TaY).
Mandy Hlenga (vas.), Brenda Leibowitz, Clever Ndebele ja Vivian Bozalek kertoivat Matti Lappalaiselle (TY), että heidän järjestämänsä seuraava ICED-konferenssi Etelä-Afrikassa marraskuussa 2016 onnistuu vähintään yhtä hienosti kuin Ruotsissakin.
Puhtia puuhiin, varoittavia esimerkkejä, ideoita arkeen
Runsaasta konferenssitarjonnasta on vaikea nostaa esille selkeitä painopisteitä. Tämänkään konferenssin varsinainen anti ei loppujen lopuksi ehkä niinkään ollut uudessa tiedossa eikä uusissa ideoissa. Olennaista on pysyä tietoisena siitä, mitä maailmassa on meneillään ja mitkä asiat keskusteluttavat. Esillä olivat mm. ”compressed courses” eli tiivistetyt kurssit, joilla samat asiat pyritään opettamaan esim. teknologiaa hyödyntäen yhä lyhyemmässä ajassa. Mikäli uudistukset tehdään hallinnollisista (säästö)tavoitteista lähtien ilman perusteellista pedagogista pohdintaa, on vaarana laadusta tinkiminen.
Konferenssi antoi pohdittavaa myös Peda-forumille. Tutkijakoulutuksen kehittämiseen on Suomessakin kiinnitetty viime vuosina erityistä huomiota. Peda-forum -päivillä on ollut jonkin verran siihen liittyviä esityksiä, mutta jatkossa myös Peda-forum voisi ehkä toimia yhä selkeämmin ympäristönä, joka saattaisi tutkijakoulutuksen kehittäjät yhteen muiden koulutuksen kehittäjien kanssa.
Toivottavasti konferenssin monipuolinen anti innoittaa osallistujia pitkän lukuvuoden keskellä ja heijastuu ideoina, energiana ja käytäntöjen kyseenalaistamisena ja kehittämisenä myös heidän lähiympäristöönsä. Konferenssin tallennetut keynote-esitykset ovat hyvää virikemateriaalia esimerkiksi henkilöstökokouksiin ja kehittämispäiviin kaikille opetuksen kehittämisestä kiinnostuneille.
Matti Lappalainen on johtava suunnittelija Turun yliopiston yliopistopedagogiikan yksikössä. Markku Ihonen on Tampereen yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö.
Lisätietoa
Konferenssin verkkosivut: http://www.iced2014.se/
Konferenssin keynote-alustusten videotaltioinnit: https://www.youtube.com/watch?v=oBqHYDCvt4A&list=PL87ADN0C2pAOzSfBqLseD8zFvw3IYA-GF
