Hanna Vänskä, yliopisto-opettaja, finska ja äidinkieli, Kielikeskus, Helsingin yliopisto, hanna.vanska@helsinki.fi
Åsa Mickwitz, pedagoginen yliopistonlehtori, Yliopistopedagogiikan keskus, HYPE, Helsingin yliopisto, asa.mickwitz@helsinki.fi
Helsingin yliopistossa on yli 2000 koulusivistyskieleltään ruotsinkielistä opiskelijaa. Jotkut heistä suorittavat kandidaatin tutkintonsa niin kutsutussa Tvex-ohjelmassa, kaksikielisesti suomeksi ja ruotsiksi. Ohjelman tavoitteena on kouluttaa työmarkkinoille asiantuntijoita, jotka osaavat kumpaakin kotimaista kieltä. Vaikka monien ruotsinkielisten suomen kielen taito onkin hyvä, he tarvitsevat silti kielitukea ja ohjausta suomeksi opiskellessaan. Tässä tekstissä kerromme finskan kielituesta, erilaisista kielitukitarpeista ja kehittämistyöstä.
Johdanto
Helsingin yliopisto on jo vuosia pyrkinyt edistämään ja tukemaan monikielisyyttä, mistä yhtenä esimerkkinä on vuonna 2010 alkanut Tvex-ohjelma: Tvex tulee sanoista tvåspråkig examen eli kaksikielinen tutkinto. Ohjelman tavoitteena on kouluttaa työmarkkinoille suomen- ja ruotsinkielentaitoisia asiantuntijoita.
Kaksikielisiä opintoja voi suorittaa Helsingin yliopistossa kahdeksassa kandiohjelmassa[1]. Tutkintoa suorittavat opiskelevat vähintään yhden kolmasosan suomeksi ja yhden kolmasosan ruotsiksi. Jäljelle jäävän kolmanneksen opiskelija voi suorittaa valitsemallaan kielellä. Vuosina 2010–2020 kaksikielisen tutkinnon on suorittanut 163 opiskelijaa, joista koulusivistyskieleltään ruotsinkielisiä oli 85.
Ohjelman lähtökohtana on, että kielitaito karttuu, kun kieltä pääsee aktiivisesti käyttämään jo opintojen aikana; toista kieltä ja substanssia opiskellaan ja opitaan samanaikaisesti (esim. Bruton, 2013; de Graaf, Koopman, Anikina & Westhoff, 2007). Opiskeluun ei vaadita erityisen hyvää toisen kotimaisen kielen taitoa, eikä ilmoittautuneiden kielitaitoa testata. Kielitaito paranee sitä mukaa, kun oman alan kursseja käydään myös toisella kotimaisella. Samanaikaisesti harjaannutaan kuitenkin opiskelemaan myös kieltä: ohjelmaan kuuluu jonkin verran tavallista enemmän toisen kielen opintoja sekä mahdollisuus yksilölliseen kielitukeen, jota on tarjolla läpi tutkinnon. Sen tavoitteena on tukea kasvamista kaksikieliseksi asiantuntijaksi ja tarjota jatkuvaa tukea räätälöidysti ja substanssiopintoihin sitoen. Kielituesta vastaavat Kielikeskuksen finskan ja ruotsin opettajat.
Tällä hetkellä kaksikielistä tutkintoa suorittaa 455 opiskelijaa, joista ruotsinkielisiä on 173. Suomen- ja ruotsinkielisten kielitukitarpeissa on jonkin verran eroja: Suomenkielisistä valtaosa kaipaa rohkaisua ja mahdollisuuksia keskustelemiseen. Kynnys puhua ruotsiksi on korkea, ja joidenkin mielestä luonnollisia ruotsinkielisiä kontakteja on liian vähän. (Mickwitz, Lehtonen, Cvetanovic & Toom, tulossa)
Ruotsinkielisillä tarpeet vaihtelevat enemmän: monet puhuvat suomea sujuvasti ja käyttävät suomea opinnoissaan ja muilla elämän alueilla. Siitä huolimatta suomeksi kirjoittaminen etenkin akateemisesti ja oman alan kontekstissa on heille vierasta. Toisin kuin usein kuvitellaan, kaikki ruotsinkieliset eivät osaa suomea sujuvasti ja tarvitsevat tukea suomeksi puhumiseen ja peruskielitaidon vahvistamiseen. Toisaalta nekin, jotka osaavat ilmaista itseään ongelmitta, kaipaavat opetusta ja ohjausta saavuttaakseen suomessa sellaisen osaamistason, jota asiantuntijatehtävissä toimiminen edellyttää.
Tässä artikkelissa tarkastelemme Tvex-kielitukea ja sitä, millaista on ruotsinkielisten saama finskan kielituki ja miksi sitä ylipäätään tarvitaan. Toinen artikkelin kirjoittajista on toiminut finskan kielitukena vuodesta 2011. Artikkelissa hyödynnetään PEDAMO-projektissa[2] kerättyä haastatteluaineistoa ja finskan kielituen opettajien kokemuksia.
Mitä finskan kielitukeen kuuluu?
Tvex-ohjelman tavoitteena on kouluttaa työmarkkinoille molempia kotimaisia kieliä taitavia asiantuntijoita. Kielitaidon tavoitetaso on eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) taitotaso C1.[3] Tällä tasolla kielenkäyttäjä pystyy sujuvaan viestintään eri tilanteissa, ymmärtää kielen rekistereitä sekä osaa tuottaa kontekstiin sopivaa kieltä.[4]
Tavoitellessaan C1-tasoa ruotsinkielinen opiskelija paitsi osallistuu oman alan suomenkielisille kursseille myös suorittaa vähintään yhden kielituen kurssin ja yhden kaikkiin kandidaatin tutkintoihin kuuluvan toisen kotimaisen kielen kurssin sekä tarvittaessa myös muita kielikursseja. Lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus saada henkilökohtaista, räätälöityä tukea esimerkiksi substanssiaineen esseiden kirjoittamiseen, tutkielman työstämiseen tai esitelmän harjoitteluun. Kandidaatin tutkielman kirjoittamisen jälkeen hän osoittaa kielitaitonsa nk. C1-kokeella.
Ruotsinkielisen opiskelijan finskan kielitukipolku alkaa, kun hän ilmoittautuu Tvex-ohjelmaan. Opiskelija kirjautuu aluksi kielituen omalle Moodle-alueelle, jossa hän arvioi kirjallisesti omaa kielitaitoaan, tutustuu kielitaidon tavoitetasoon ja laatii samalla itsenäisesti opiskelusuunnitelman saamiensa ohjeiden avulla. Opettaja kommentoi Moodlessa itsearviota ja opiskelusuunnitelmaa ja antaa ehdotuksia, jos suunnitelma on epärealistinen tai arvio kielitaidosta virheellinen. Itsearvioinnin ja opiskelusuunnitelman laatimisen ansiosta esimerkiksi kielitaidoltaan hyvin heikkojen opiskelijoiden on mahdollista saada tukea heti alussa. Käytäntö sitouttaa opiskelijan jo opintojen alusta alkaen myös kieliopintoihin ja auttaa opiskelijaa ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan.
Ensimmäinen kielitukikurssi, Johdatus kaksikielisiin opintoihin (2 op), suoritetaan itsenäisesti viimeistään toisena opiskeluvuonna oman alan suomenkielisen kurssin yhteydessä. Johdatuskurssin tavoitteena on tukea toisella kielellä opiskelemista ja oppia kirjoittamaan oman alan teemoista suomeksi. Tehtävät siis nivoutuvat substanssikurssin teemoihin, ja niihin kuuluu vertais- ja opettajapalaute. Esimerkiksi biologian kandiohjelmassa johdatuskurssi suoritetaan integroituna Ihmisen fysiologia -kurssiin. Johdatuskurssi on monelle ensimmäinen toisella kielellä tehtävä opintosuoritus, ja myös siksi opintojaksosta saatava palaute ja sen hyödyntäminen ovat tärkeässä roolissa matkalla kohti C1-tasoa.
Itsearvioinnin ja johdatuskurssin jälkeen ruotsinkielinen opiskelija on saanut kielituen opettajalta palautetta ja ohjausta siihen, miten toisen kielen opinnoissa kannattaa edetä. Suositus on, että polun seuraava etappi eli kaikkiin kandidaatin tutkintoihin pakollisena kuuluvan toisen kotimaisen opintojakso (3 op) ajoittuisi toiseen opiskeluvuoteen. Sen suoritustapa riippuu opiskelijan kielitaidosta: Toisena kotikielenään suomea puhuneet tai muuten kieltä taitavat opiskelijat suorittavat opintojakson korvaavana kokeena, kun taas vähemmän kieltä osaavat osallistuvat kurssille. Läpi päästäkseen opiskelijan kielitaidon on oltava vähintään EVK:n tasolla B1.
Kielituen viimeinen suoritus on niin kutsuttu C1-koe (1 op), jonka avulla opiskelija osoittaa suullisen ja kirjallisen kielitaitonsa. Kokeessa hyödynnetään portfolioarviointia: portfolioon opiskelija koostaa kolme tekstiä, joista yhdessä reflektoidaan kaksikieliseksi asiantuntijaksi kasvamista ja kaksi käsittelee alakohtaisia teemoja. Portfolion palauttamisen jälkeen pidetään opettajan kanssa palautetapaaminen ja suullinen koe, jossa keskustellaan opiskelijan tilaisuutta varten valitsemasta tieteellisestä suomenkielisestä oman alan tekstistä.
Miksi finskan kielitukea tarvitaan?
Perinteisesti ruotsinkielisten odotetaan osaavan suomea paremmin kuin suomenkielisten ruotsia. Lisäksi haastatteluissa ja keskusteluissa ruotsinkielisten opiskelijoiden kanssa käy ilmi, että ympäröivän yhteiskunnan myös koetaan sietävän paremmin heikkoa vähemmistö- kuin enemmistökielen taitoa.
Suomea sujuvasti osaavat ruotsinkieliset nostavatkin riman korkealle, mikä vaikuttaa myös niihin opiskelijoihin, jotka eivät ole kotona tai harrastuksissa suomea juuri käyttäneet. Rima on korkealla kuitenkin myös työelämässä: useimmat asiantuntijatehtävät nimittäin edellyttävät hyvää suomen kielen taitoa. Monet ruotsinkieliset Tvex-opiskelijat toteavatkin haastatteluissa tavoittelevansa sellaista suomen kielen taitoa, että heidän äidinkielensä ei paljastuisi esimerkiksi suomea puhuessa aksentin tai sanavalintojen takia. Saavuttaakseen tason, jota yhteiskunta, työelämä ja ruotsinkieliset itse tavoittelevat, ruotsinkielisten Tvex-opiskelijoiden saama finskan kielituki ja kieliopintojen ohjaus tulevat tarpeeseen.
Vaikka valtaosa ruotsinkielisistä Tvex-opiskelijoista (noin 85 %) osaa suomea vähintään melko hyvin jo aloittaessaan opiskelun, selviytyy arkikeskusteluista ja ymmärtää esimerkiksi suomenkielisiä sanomalehtitekstejä ja uutisia vaivatta, noin 15 prosenttia opiskelijoista tarvitsee paljon tukea suomen kielellä opiskelussa. Moni heistä osallistuu jollekin finskan valmentavista kursseista jo ensimmäisenä vuonna ja hyödyntää myös muita vapaavalintaisia kursseja läpi opintojen. Oman alan suomenkielisten tekstien konventioihin ja terminologiaan tottuminen vie aikaa, mutta altistuminen erilaisille teksteille, luennointitavoille ja puhetyyleille auttaa kielitaidon kehittymisessä. Näillä opiskelijoilla suurin kynnys on kuitenkin uskaltaa puhua suomea suomenkielisten kuullen.
Sen sijaan suomea hyvin osaavien kielituki painottuu toisenlaisiin asioihin: oman alan terminologia ja alan ilmiöiden selittäminen ja niistä keskusteleminen sekä asiatyylinen ja etenkin akateeminen kirjoittaminen on useimmille vierasta. Esimerkiksi ne Tvex-opiskelijat, jotka kokevat itsensä kaksikielisiksi, huomauttavat, että suomeksi opiskeleminen on aluksi hyvin vaativaa, erityisesti terminologian osalta. Akateemisia viestintätaitoja voi harjoitella paitsi puhumalla ja kirjoittamalla myös lukemalla suomenkielisiä oman alan tekstejä. Asiantuntijatehtävissä tarvittava kielitaito ei kehity itsestään, sitä täytyy harjoitella ja siihen täytyy saada ohjausta ja tukea. Silti se on taito, jonka voi oppia.
Miten kielitukea kehitetään?
Pääosin finskan kielituki toimii hyvin, ja suurin kehittämistarve kohdistuu tällä hetkellä C1-kokeeseen. Tämänhetkinen suoritustapa tuntuu joistakin – etenkin suomea hyvin osaavista ja akateemisilta taidoiltaankin hyvistä – opiskelijoista ylimääräiseltä. Toisaalta nykymuotoinen koe ei välttämättä palvele kovin hyvin niitäkään, jotka ovat taidoiltaan heikompia: voi käydä esimerkiksi niin, että opiskelija on kielituen opettajan neuvoista huolimatta päättänyt olla tarttumatta kielitukeen ja C1-kokeen vaatimustaso yllättää, eikä kielitaito välttämättä kaikilta osin riitä. C1-koetta onkin alettu kehittää perinteisemmän portfolio-opiskelun suuntaan: jatkossa portfoliotuotosten kerryttäminen alkaisi jo heti johdatuskurssin jälkeen, mahdollisesti jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Näin portfolio toimisi näytekansiona kielitaidon kehittymisestä, ja opiskelija voisi opettajan avustuksella seurata kielitaitonsa kehittymistä aiempaa suunnitellummin ja johdonmukaisemmin. Uutta muotoa aletaan pilotoida syksyllä 2020.
Kaksikielisten tutkintojen kielituen tavoitteena on tukea opiskelijoita saavuttamaan toimiva työkieli, mutta samalla sen tehtävänä on antaa opiskelijalle työkaluja itsenäiseen kielenopiskeluun sekä vahvistaa mahdollisuuksia elinikäiseen kielenoppimiseen ja kaksikielisenä asiantuntijana toimimiseen. Vaikka Tvex-kielitukea on ollut saatavilla yhtä kauan kuin kaksikielisiä tutkintoja on voinut suorittaa, sen kehittäminen jatkuu yhä yhteistyössä opiskelijoiden, toisten kielenopettajien ja substanssiopettajien kanssa.
Lähteet
Bruton, A. (2013). CLIL: Some of the reasons why … and why not. System, 41(3), s. 587–597. doi:10.1016/j.system.2013.07.001.
de Graaff, R., Koopman, G. J., Anikina, Y. & Westhoff, G. (2007): An Observation Tool for Effective L2 Pedagogy in Content and Language Integrated Learning (CLIL), International Journal of Bilingual Education and Bilingualism, 10:5, 603–624, doi: 10.2167/beb462.0.
EVK = Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys (2013). Helsinki: WSOY
Mickwitz, Å., Lehtonen, H., Cvetanovic, D. & Toom A. (tulossa). Towards bilingual expertise – evaluating translanguaging pedagogy in bilingual degrees at the University of Helsinki.
[1] https://guide.student.helsinki.fi/fi/artikkeli/kaksikielinen-kandidaatin-tutkinto
[2] https://www.helsinki.fi/sv/projekt/pedagogik-och-spraklig-diversitet-i-tvasprakiga-examina/vad-ar-pedamo
[3] EVK:ssa (2013) kielitaidon tasoja kuvataan asteikolla A1–C2 eli perustason kielenkäyttäjästä taitavan tason kielenkäyttäjäksi.
[4] Vertailuksi mainittakoon, että tavoitetaso sekä lukion A-kielessä että kandidaatin tutkintoon kuuluvassa toisessa kotimaisessa kielessä on B2.