Sampo Mielityinen, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos
sampo.mielityinen@uef.fi
Pedakoulutusta oikeustieteilijöille: taustaa
Itä-Suomen yliopiston (UEF) oikeustieteiden laitos on järjestänyt lukuvuonna 2020–2021 oikeustieteen opettajille suunnattua, maan kaikkien korkeakoulujen opettajille avointa yliopistopedagogista koulutusta. Olen suunnitellut ja toteuttanut ohjaajana kyseisen Oikeustieteen oppimisen kehittäminen (2 op) -opintojakson. Esittelen kirjoituksessa jakson taustaa, toteutusta ja kehittämisnäkymiä.
UEF:n oikeustieteiden laitokselle perustettiin syksyllä 2019 Oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö OSKU, joka toimii avoimena alustana alan opetuksen kehittämiselle (UEF OSKU). Aloitin tuolloin laitoksella opetuksen kehittämiseen suuntautuneena yliopistonlehtorina, ja tieteenalakohtaisen pedagogisen kurssin suunnittelu oli ensimmäisiä tehtäviäni.
Minulla on aiempaa kokemusta tavanomaisen, tieteenalarajat ylittävän opettajankoulutuksen toteuttamisesta, ja pidän sitä erinomaisena toimintamallina. Mihin siis tarvitaan tieteenalakohtaista pedagogista kurssia? Kehittämisen pontimena oli neljä asiaa:
1) Tieteenalan omien pedagogisten verkostojen vahvistaminen
Opettajien työn arjessa on yhteistyötä ja organisaatioiden välillä erilaista benchmarkingia ja tietojen vaihtoa. Näiden lisäksi on hyvä luoda puitteita saman alan opettajien keskustelulle yli yliopisto- ja yksikkörajojen. Kokemukseni mukaan opettajilla on usein liian vähän aikaa ja mahdollisuuksia tutustua toisten yksiköiden opetuksen ja arvioinnin käytäntöihin niin, että he saisivat aidosti virikkeitä omaan työhönsä. Alakohtainen pedagoginen kurssi antaa rakenteen opettajien vuorovaikutukselle ja sen varaan rakentuvalle luottamukselle. Tämä puolestaan voi ruokkia uudenlaista, korkeakoulurajat ylittävää yhteistyötä.
2) Oman työyhteisön asetelmista vapaa keskustelutila
Opetusta kehitetään opettajan, opettajatiimien ja yksiköiden käytännöissä, vaikkapa lukuvuosittaisen opetuksen suunnittelun, palauteprosessien ja opetussuunnitelmatyön avulla. Pedagogisen keskustelun näkökulmasta näissä on myös riskinsä. Yksiköiden sisäiset asetelmat ja mahdolliset jännitteet saattavat rajoittaa ideointia, kokemusten vaihtoa ja myös omista epävarmuuksista kertomista. Opettajien keskustelu alansa pedagogiikasta kaipaa siksi foorumeita, jotka ovat, jos mahdollista, irti yksiköiden sisäisistä asetelmista. Tieteenalakohtainen, korkeakoulurajat ylittävä pedagoginen koulutus voi parhaimmillaan tarjota tämän: siellä osallistujat eivät ole välittömästi tekemisissä toistensa ”reviirien” kanssa.
3) Vapauden ja rakenteen tasapaino
Minulla oli aiempaa työkokemusta sekä keskitetysti suunnitellun, korkeakoulun kaikille opettajille yhteisen pedagogisen valmennusohjelman että yksittäisten, teemakohtaisten vapaaehtoisten työpajojen toteuttamisesta. Edellisen pulmana on vastentahtoisesti mukana olevien aiheuttama kitka sekä yhteisen mallin ja yksilöllisten tarpeiden sovittaminen. Jälkimmäisten riskinä taas on hetkellisyys, pirstaleisuus ja klassinen preaching to the converted -asetelma. Tieteenalakohtainen, vapaaehtoinen mutta yliopistopedagogiseen ohjelmaan integroituva, yhden lukukauden mittainen koulutus näyttäytyi tätä taustaa vasten hyvänä välimuotona.
4) Osaamisen johtamisen puite
Pedagoginen johtaminen edellyttää rakenteiden ja suhteellisen vakaiden prosessien luomista opettajien osaamisen kehittämiseen. Osaamisen johtaminen sisältää väistämättä reagointia kulloisiinkin tarpeisiin; alakohtainen pedagoginen jakso tuo tämän rinnalle kaivattua systemaattisuutta ja suunnitelmallisuutta. Koulutuksen tarjoaminen opettajille on myös vahva johtamisviesti pedagogisen osaamisen tärkeydestä.
Koulutuksen kuvaus
Suunnittelin opintojakson syksyllä 2019 UEF:n yliopistopedagogisen koulutusohjelman vastuuopettajien kanssa. Sovimme koulutuksen hyväksiluvusta tuohon ohjelmaan, ja se kirjattiin opintojaksokuvaukseen (UEF WebOodi). Suunnittelun tukena oli myös kokemukseni 60 opintopisteen opettajankoulutuksen ohjaajana Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Kehittämistyöllä oli silloisen laitosjohtajan, professori Tapio Määtän selkeä tuki.
Olen toteuttanut opintojakson neljästi. Jakson suoritti keväällä 2020 kuusitoista oikeustieteen opettajaa viidestä eri korkeakoulusta, syksyllä 2020 kymmenen opettajaa neljästä eri korkeakoulusta, keväällä 2021 yksitoista opettajaa viidestä korkeakoulusta ja syksyllä 2021 kuusitoista opettajaa neljästä korkeakoulusta. Kaikki toteutukset kestivät vajaat neljä kuukautta ja sisälsivät seuraavat vaiheet:
- Ennakkotehtävä, jossa osallistujien tuli muun muassa kuvata taustaansa opettajana, oppimisnäkemystään ja tavoitteitaan jaksolle.
- Alkuseminaari, jossa ryhmäydyttiin, tutustuttiin jakson toimintatapoihin ja virittäydyttiin muutaman tietoiskun sekä ryhmätyöskentelyn avulla opetuksen kehittämisen teemoihin.
- Kunkin osallistujan oman kehittämissuunnitelman ja pienryhmien toimintasuunnitelman laatiminen: näissä osallistujat ja ryhmät määrittivät kehittämiskohteensa ja ryhmän yhteiset tekemiset.
- Oman opetuksen kehittäminen suunnitelman mukaan sekä kehittämisen dokumentointi ja arviointi.
- Pienryhmissä muun muassa opetusten seurantaa ja pedagogisen kirjallisuuden käsittelyä lukupiirinä.
- Ohjaus: Pidin kuukausittain tunnin ohjauskeskustelun kunkin pienryhmän kanssa. Kevään 2020 kokemusten perusteella lisäsin syksyn 2020 toteutukseen myös tunnin henkilökohtaisen ohjauskeskustelun kunkin osallistujan kanssa. Lisäsin edelleen henkilökohtaisen ohjauksen määrää keväällä 2021.
- Loppuseminaari, johon kukin osallistuja valmisteli e-posterin ja tiiviin alustuksen sekä kukin pienryhmä jaettavaa omista keskusteluistaan.
- Osallistujapalaute.
Kukin osallistuja kytki jakson kehittämistekonsa opetus- ja ohjaustehtäviinsä. Kehittämistekojen teemoja olivat esimerkiksi kollegan tukeminen rakenteellisessa opetussuunnitelmatyössä, vertaisarviointi, vuorovaikutus verkko-opinnoissa ja kriittisen ajattelun taitojen opettaminen. Pienryhmissä osallistujat toteuttivat muun muassa lukupiirejä, seurasivat ja keskustelivat toistensa opetustilanteista sekä jakoivat ohjauskokemuksiaan. Kaiken kaikkiaan jakson toteutus vastasi siis väljää kokemuksellisen oppimisen mallia, jossa pyritään kokeilujen, kokemusten ja teoreettisen reflektion vuoropuheluun.
Palautetta
Opintojakson osallistujapalaute on ollut pääosin hyvin myönteistä. Kiitosta ovat saaneet ennen muuta 1) mahdollisuus keskustella opettamisesta oman alan opettajien kanssa, 2) tutustuminen uusiin kollegoihin, 3) vertaistuen saaminen haastavana korona-aikana sekä 4) kurssin kehittämistehtävien kytkeytyminen omiin opetustehtäviin. Kevään 2021 englanninkielinen toteutus sai erityiskiitosta siitä, että 5) myös suomen kieltä taitamattomat opettajat huomioidaan koulutustarjonnassa.
Kaiken kaikkiaan kurssi on onnistunut tavoitteessaan luoda yksiköiden omista asetelmista irtautuvan pedagogisen keskustelun ja alakohtaisen verkostoitumisen tila. Tämä vastaa tutkimushavaintoa, jonka mukaan yliopisto-opetuksen verkostoja voidaan laajentaa ja syventää pedagogisen koulutuksen keinoin (Van Waes, De Maeyer, Moolenaar, Van Petegem & Van den Bossche, 2018).
Shulman (2005) on todennut, että professioaloille – kuten oikeustieteeseen – muodostuu erityisen herkästi omaleimainen pedagoginen toimintamalli. Myönteinen kurssipalaute kertookin uskoakseni myös siitä, että jakso on tarjonnut osallistujille mahdollisuuden sanoittaa alan tyypillisiä malleja käytäntöineen, taustaoletuksineen ja arvoineen. Neljä osallistujaa on kuvannut kurssikokemustaan blogissa (Aalto, Kimmel, Miettinen & Valtonen, 2020).
Kehittämiskohteina palautteissa on mainittu muun muassa aineistopankki ja pienryhmien ohjaus. Osa on kaivannut selkeämpää ”ylhäältä” annettua teoreettista viitekehystä opetukselle ja oppimiselle; toisaalta palautteissa myös kiitettiin sitä, että en ohjaajana sitonut kurssia yhteen teoriaan.
Palautteen ja kokemukseni perusteella tunnistan tieteenalakohtaisessa pedakoulutuksessa kaksi kriittistä tekijää. Ensinnäkin koulutukseen hakeutuminen edellyttää ohjaajalta päämäärätietoista ja monikanavaista viestintää. Kysyntää on, mutta se jää helposti piiloon. Olen muun muassa pyytänyt muiden koulutusyksiköiden opetuksesta vastaavia johtajia välittämään kurssin esitettä, viestinyt suoraan tutuille opettajakollegoille sekä laittanut sosiaalisen median kanaviin (Twitter, LinkedIn, Facebook) markkinointiviestejä kurssista.
Toiseksi pienryhmien sisäinen dynamiikka ja tavoitteellisen työotteen syntyminen vaativat huomiota ryhmien muodostamisesta alkaen. Jos samassa ryhmässä on useita toisilleen ennalta tuttuja opettajia, he saattavat määrittää vahvasti ryhmän toimintatapoja. Tämä voi olla myös riski rikkaan pedagogisen ajatustenvaihdon toteutumiselle.
Kehittämisnäkymiä
Tieteenalakohtaisen pedakoulutuksen mallia olisi kiinnostava kehittää yhdessä toisen tieteenalan opettajien kanssa. Samalla olisi hyvä vahvistaa tieteenalakohtaisten kurssien integrointia yliopistopedagogisiin koulutusohjelmiin. Malli tarjoaa myös mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön.
Kehittämäni koulutus vahvistaa tieteenalan opettajien pedagogista verkostoa. Tämä voi olla avuksi korkeakoulujen opetusyhteistyössä ja opetuksen kehittämisessä. Esimerkiksi vuonna 2020 toteutin jaksolle osallistuneiden kollegoiden kanssa oikeustieteen opetuksen arvoja käsitelleen webinaarin, jonka järjestelyistä vastasivat Suomen Lakimiesliitto sekä Oikeuspoliittinen yhdistys Demla (Lakimiesliitto). Toimintamallissa on kaikkiaan paljon potentiaalia osaamisen kehittämisen ja pedagogisen johtamisen näkökulmista.
Lähteet
Aalto, J., Kimmel, K.-M., Miettinen, M. & Valtonen, V. (2020). Oikeustieteen oppimista kehittämässä. [blogikirjoitus]. Saatavilla https://journal.laurea.fi/oikeustieteen-oppimista-kehittamassa/#7e4385ac
Lakimiesliitto. (8.12.2020). Oikeustieteen opetuksen arvot 2020 -webinaarin tallenne . Saatavilla https://www.webcasting.fi/lakimiesliitto/alcBkZX9/
Shulman, L. S. (2005). Signature pedagogies in the professions. Daedalus, 134(3), 52–59. Saatavilla https://doi.org/10.1162/0011526054622015
UEF OSKU. OSKU – Oikeustieteiden opetuksen kehittämisyksikkö. Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla https://www.uef.fi/fi/yksikko/oikeustieteiden-laitos/osku-oikeustieteiden-opetuksen-kehittamisyksikko
UEF WebOodi. Opintojaksokuvaus: Oikeustieteen oppimisen kehittäminen. Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla https://weboodi.uef.fi/weboodi/opintjakstied.jsp?OpinKohd=66231389&haettuOpas=-1
Van Waes, S., De Maeyer, S., Moolenaar, N. M., Van Petegem, P. & Van den Bossche, P. (2018). Strengthening networks: A social network intervention among higher education teachers. Learning and Instruction, 53, 34–49. Saatavilla https://doi.org/10.1016/j.learninstruc.2017.07.005